Päivä 131: Lhasa - Ganden luostari - Lhasa
Hyppäsin aamulla pyhiinvaellusbussiin ja hurautin Gandenin luostarille.
Paikka sijaitsi 4500 metrissä ja aina uudelle temppelille kavutessa
piti pitää pieni hengähdystauko. Väkeä ei ollut
ruuhkaksi asti ja olikin mukava seurata paatuneita uskovaisia temppelistä
toiseen. Kiersin vielä iltapäivällä luostarivuoren ympäri
kulkevan koran. Reitti ei ollut kauhean pitkä, mutta käytin reilusti
aikaa istuskeluun ja maisemien ihailuun.
Päivä 132: Lhasa
Aamupäivä kului hankkiessa yli kahden viikon reissulla tarvittavia
tykötarpeita. Illalla oli tarkoitus allekirjoittaa Kailash-reissun
paperit, mutta meille tarkoitetussa maasturissa oli sen verran sileät
renkaat, että ilmoitin, etten aio lähteä moisella itsemurhamasiinalla
yhtään mihinkään, ennenkuin alla on nakit josta löytyy
kulutuspintaa. Pienen taistelun jälkeen ne luvattiin vaihtaa ilman
lisämaksua huomiseksi.
Päivä 133: Lhasa - Yamdrok järvi - Gyantse
Aamulla matkatoimistolle saapuessa renkaat oli vaihdettu, ei ihan uusiin,
mutta tällä kertaa kulutuspintaa löytyi sen verran, että
niillä uskalsi vuorille lähteä. Päivän ensimmäinen
pysähdys oli Yamdrok järvellä, jota ihailimme 4990 metrin
korkeudelta. Lounastauon jälkeen tie muuttui aivan käsittämättömäksi
röpeliköksi. Vastaan tuli juuttuneita ajoneuvoja ja välillä
ajettiin joen uomassa...
Päivä 134: Gyantse - Shigatse - Lhatse
Pysähdyimme aamupäivällä Shigatsessa Zashen Lunbun luostarilla, jossa
Panchen Lama on perinteisesti pitänyt majaansa. Nythän tämän
nuoren miehen olinpaikka on tuntematon, kun kiinalaiset ovat hänet
vanginneet. Normaalista poiketen munkit täällä olivat hiukan
vanhempaa sorttia, keski-iän ollessa kuudenkymmenen tienoilla. Loppumatka
Lhatseen oli melko tylsä, ei lumihuippuisia vuoria siis.
Päivä 135: Lhatse - Saga
Tänään kyseessä oli ainoastaan siirtymätaival,
nähtävä ei juurikaan ollut. Ennen Sagaa törmäsimme
ensimmäiseen kunnon tiesulkuun: Kuskimme setvi asioita "konttorilla"
passiemme ja lupapapereiden kanssa yli puoli tuntia ennenkuin joku kynäniska
pentu tulee passien kanssa tarkistamaan, että kuvat ja naamat autossa
täsmäävät. Tiesulkuja, matkustuslupia, henkilöllisyyden
tarkistuksia? Jos mulle ei olisi Sichuanin yliopistossa opetettu, että
Tiibet on aina ollut osa Kiinaa, tässähän saattaisi kuvitella
matkustavansa miehitetyssä maassa?
Päivä 136: Saga - Paryang
Hoksasin tänään mielenkiintoisen asian: Kiinalaiset ovat
rakentaneet moninpaikoin tiet niin, että ne ohittavat stupat oikealta,
kun taas paikallisiin tapoihin kuuluu kiertää ne vasemmalta. Siispä
tiibetiläiset kuiskit koukkaavat aina niiden kohdalla pientareen kautta.
Perillä Paryangissa hotellin vessa hurahti suoraan maailman törkeimmät
paskahuussit-listan kärkeen!
Päivä 137: Paryang - Darchen
Tiet eikun heikkenevät. Tiestön kuntoa kuvastaa ehkä parhaiten
se, että ajoimme suurimman osan päivästä pientareella
ja meno oli tasaisempaa kuin itse tiellä. Matkalla syntyi myös
uusi henk.koht. korkeusennätys, kun ylitimme 5216 metrisen "nyppylän".
Perille päästyä Darchen osoittautui surkeimmaksi pikkukyläksi,
missä olen ikinä vieraillut. Järkyttäviä hiekkamyrskyjä...
Mutta huomenna vaeltamaan Kailash vuorelle kolmeksi päiväksi!