Päivä 47: Vientiane - Nong Khai (Thaimaa)
Kolme ja puoli viikkoa Laosissa kului aivan huomaamatta ja aamulla oli sitten aika siirtyä
jälleen takaisin Thaimaan puolelle. Sain tuhlattua laon kipit lopulta niin taitavasti,
että tuktuk kyydin jälkeen rahaa jäi enää jäljelle 20 senttiä.
Kokonaisuutena Laosista jäi hyvät muistot ja takuulla palaan joku päivä takaisin.
Päivä 48: Nong Khai
Törmäsin kaupungilla pyöriessä tanskalaiseen ravintolaan ja menuusta
löytyi kaikenlaisia skndinaaviherkkuja. Tällä kertaa lihapullat ja ruskeakastike
oli huomattavasti tutumman oloista, kuin Vang Viengissä nauttimani yritelmä. Illalla
hyppäsin Rayongiin menevään bussiin ja ihme kyllä tällä kertaa
matkaan päästin aivan aikataulussa.
Päivä 49: Nong Khai - Ko Samet
Matka yöbussissa rannikolle oli melko painajaismainen. Nukkumisesta ei tullut mitään
kun takana istunut pentu potki jatkuvasti penkkini selkänojaa. Perillä Rayongissa vaihdoin
Ban Phen autoon ja siellä hyppäsin paattiin, joka lopulta kiidättu mut Ko Sametin
saarelle. Kehtasivat vielä rahastaa 200 bahtin "kansallispuistomaksun" perille saapuessa.
Päivä 50: Ko Samet
Mitään rantaleijonaahan meikäläisestä ei saa tekemälläkään
eikä mulla ole edes uikkareita mukana. Kävin kuitenkin testaamassa meriveden lämpötilaa
shortsit jalassa. Thaimaalaiset eivät hekään paljon uimapukuja harrasta, vaan uivat myös
shortseissa ja vieläpä t-paita päällä? Päivä kuluikin loppujen lopuksi
mukavasti reggaebaarin rantatuolissa kylmää singhaa imuroidessa.
Päivä 51: Ko Samet
Päivä meni taas lepäillessä ja DVD:tä tuijottaen. Illalla rannalla vietettiin
täydenkuun bileitä tulishown ja viskiämpäreiden kera. Nuo fullmoon bileet eivät
suoraan sanottuna olleet ehkä aivan niin dekadentit kuin olin odottanut, mutta siitäkin huolimatta
pääsin takaisin bungalowilleni vasta neljän aikaan aamulla.
Päivä 52: Ko Samet
Istuskelin päivällä rantabaarin patiolla ja viereisessä pöydässä iski
tarinaa niin karismaattinen paikallinen jutunkertoja, että nauroin muiden mukana, vaikken
ymmärtänyt sanaakaan sen äijän puheesta. Tiedä vaikka olisivat musta puhuneet?
Lauantaipäivästä huolimatta meno rannalla oli illalla melko kuollutta...
Päivä 53: Ko Samet
Täällä on kaikki niin pirun kallista ja seitsemän kuukauden matkustaminen on
syönyt rahavarat niin heikoiksi, että aamupalakin pitää käydä ostamassa
7-elevenistä. Joku vatipää oli vaan rikkonut olutpullon tielle ja paluumatkalla onnistuin
astumaan lasinsirpaleeseen. Verta ruiskus ihan mukavasti. Toivottavasti ei haava tulehdu.