Päivä 40: Vang Vieng
Illallismenua selaillessa silmiin sattui kotoisen kuuloinen ruokalaji: Lihapullat
ja pottumuusi. No moistahan oli kokeiltava. Lopulta nokan eteen kannettiin kovin
etninen versio jossa liha maistui enemmän nakeilta, kuin lihapullilta ja muusikin
oli vähän sinnepäin. Mutta
onhan nakit ja muusikin hyvää.
Päivät 41 & 42: Vang Vieng
Sain eilen koneeseen USB tikun kautta tympeän viruksen. Ja kun pöpö
oli sitkeämmän laatuista sorttia, päätin lopulta formatoida
koko kovalevyn. Uuden käyttiksen lataaminen Laosin tarjoaman internetyhteyden
kautta ottikin sitten vaatimattomat 32 tuntia. Tubingiahan täällä
kuuluisi kaikkien harrastaa, mutta virtaus joessa oli sen verran kova sadekauden vuoksi,
jotta päätin jättää tällä kertaa välistä.
Päivä 43: Vang Vieng - Vientiane
Ostin taas lipun vähän kalliimpaan "luxusbussiin" joka hakee
ja yleensä myös tiputtaa kyydistä guesthousen edestä.
Käsittämätöntä miten täällä saadaan 130
kilometrin matkaan tuhraantumaan viisi tuntia? Ajomatkasta Vientianneen ei paljon
jälkipolville kerrottava jää, lukuunottamatta puolihauskasti nimetyn
Hin Tit - kylän ohittamista... Perilla tuli vettä niin, että itse Vientiane ja nähtävyydet saivat jäädä huomiseksi.
Päivä 44: Vientiane
JES! Ensimmainen kerta sitten Chiang Main, ettei tarvinnut aamulla herätä
kukonlauluun. Ja kuin kuin muutenkin hienoa aamua täydellistämään,
täällä on taas saatavilla englanninkielisiä sanomalehtiä.
Hello sivistys! Koko päivä kuluikin mukavasti uutisia kertaamalla sekä
kaupunkiin tutustumalla.
Päivä 45: Vientiane
Jatkoin kaupunkikierrosta iltapäivällä ja pistäydyin mm. paikallisella
riemukaaren kopiolla, Patuxailla. Näyttää kaukaa aivan isoveljeltään,
mutta lähempi tarkastelu paljastaa aasialaisvaikutteet. Lämmintä oli +35
astetta, joten päätin unohtaa suunnittelemani huipulle kiipeämisen. Uskomatonta,
että yksi Laosin pääkaupungin valtaväylistä on yhä ilman päällystettä?
Päivä 46: Vientiane
Nautin jälleen kerran aamupalan ulkomaalaisten suosimassa kahvilassa, jossa ei
paljon paikallisia näkynyt. Mietin miltä paikan työntekijöistä mahtaa
tuntua kun paikalle astuu turisti, joka silmää räpäyttämättä
tuhlaa tarjoilijan päiväpalkan kokoisen summan kahviin ja kakkupalaan? Onko sosiaalinen
omatuntoni heräämässä?