Päivä 89: Xining
Vaikka täällä ei vappua vietetäkään on toukokuun
ensimmäinen viikko perinteisesti ollut vapaata kiinalaisilla ja jouduinkin
taistelemaan lippujonossa parin sadan kotiseudulle mielivän paikallisen
kanssa paikasta auringossa. Koko jonottamiskonsepti oli näille heinäkengille
aivan outo, joten yli tunti vierähti ennenkuin lippu Yushuun oli kourassa.
Päivä 90: Xining - Yushu
Bussina oli tällä kertaa sleeper ja matka joutuikin mukavasti
kun sai pötkötellä omalla petillä. Valitettavasti lisävarusteisiin
kuului myös TV ja videot. Pian lähdön jälkeen sainkin
nauttia myöhään iltaan jonkun paikallisen spede-shown uusinnoista
sekä kiinalaisten karaokelevyjen ihanuudesta ja kaikki tämä
luonnollisesti kauhealla volyymillä säestettynä. Ylängöllä
näkyi yön pimeydessä uskomattomin tähtitaivas, mitä
olen koskaan päässyt todistamaan. En edes tiennyt tähtiä
olevan noin paljon.
Päivä 91: Yushu
Lounaalla seuraan lyöttäytyi englantia taitava tiibetiläisheppu,
josta sain mainion oppaan puoleksi päiväksi. Kiertelimme Yushua
ja pistäydyimme myös muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolella
sijaitsevalla Gyanag Mani muurilla, jossa on arvioiden mukaan 1-2 miljardia
rukouskiveä. Loppupäivästä selvisi, että kaveri
on istunut 9 kuukautta vankilassa yritettyään kävellä
ilman passia Intian Dharamsalaan nähdäkseen Dalai Laman, mutta
oli jäänyt kiinni Nepalissa. -En minä ole rikollinen, halusin
vain tavata Dalai Laman, miksi kiinalaiset pistivät minut vankilaan?
Hän kysyi. Niin, mitä hittoa tuohon voi vastata?
Päivä 92: Yushu - Serxu
Istuskelen illalla erittäin autenttisessa tiibetiläisessä
teetuvassa ja sisään astuu kiinalainen pariskunta. Henkilökunta
ei vaivaudu niille edes teetä kaatamaan, saati ottamaan tilausta vastaan.
Pariskunta istuu siinä vaivaantuneen oloisena kymmenen minuuttia, ennenkuin
tajuaa lähteä pois. Kyllä Kiina - Tiibet suhteet ovat kunnossa
ja Tiibetin kansa rakastaa "vapauttajiaan" aivan kuten valtion
viralliset uutiskanavat väsymättömästi toitottavat...
Päivä 93: Serxu - Manigango
Tiibetiläisillä on tapana heittää rukouslappuja bussin
ikkunasta aina vuoren korkeimmalla kohdalla riemunkiljahdusten säestämänä
ja tällä kertaa mullekin lyötiin niitä nivaska kouraan.
Ei muuta kuin huipulla lappuset tuulenvietäväksi. Ilmeisesti tämä
auttoi, sillä selvisimme hengissä Manigangoon. Perillä majapaikassa
oli kyllä suihkut, mutta ei vettä. Viime peseytymisestä oli
taas vierähtänyt muutama päivä, joten pesetin hiukset
parturissa ja viimeistelin "suihkun" kosteuspyyhkeillä.
Päivä 94: Manigango
Olin eilen sopinut kyydistä läheiselle pyhälle järvelle,
Yihun Lhatsolle. Kuski vaan oli aamulla hiukan myöhässä,
mutta perille päästyä tuommoiset pikkuasiat unohtivat äkkiä.
Aivan uskomaton paikka. Vuoret reunustivat järven toista laitaa ja
rannoilla oli kiviin hakattuja rukouksia. Osa ihmistä oli vain unohtanut
poimia retkijätöksensä mukaansa, mikä hieman masensi
mieltä.
Päivä 95: Manigango - Ganzi
Olin vielä aamullakin hiukan kahden vaiheilla, suunnatako Degeen vai
Ganziin. Annoin sattuman ratkaista ja päätin hypätä
siihen bussiin joka ajaa ensin kylän ohi. Päädyin sitten
lopulta Ganziin. Tämä on jo oikea tiibetiläinen kaupunki
ja hotellistakin löytyi suihkut, eihän tuosta viime kerrasta ollutkaan
taas kuin kuusi päivää.
Päivä 96: Ganzi
Päivän vierailukohteena oli Ganzin luostari, jossa majaansa pitää
yli 500 munkkia. Paikka sijaitsi rinteessä kaupungin yläpuolella
ja reitti sinne vei sympaattisen tiibetiläiskylän läpi. Kaikki
talot oli rakennettu heinistä ja savesta. Pistäydyin iltapäivällä
vielä laakson toisella laidalla sijaitsevassa pikkukylässä.
Matka näytti lyhyeltä, mutta tosiasiassa käveltävää
kertyi useita kilometrejä.
Päivä 97: Ganzi - Kangding
Matka Kangdingiin taittui maailman löysimmillä iskunvaimentimilla
varustetulla transit pikkubussilla. Tien piti olla Sichuan - Tibet highway,
mutta tuon nimen keksijällä on ollut kyllä harvinaisen kiero
huumorintaju. Sen verran pomppuista hiekkatietä mentiin. Kymmenen tuntia
siinä hytkyttiin ennen perille saapumista.
Päivä 98: Kangding
Tämä alkaa olla jo aivan kiinalainen kaupunki, muutamia kaduilla
vastaantulevia munkkeja lukuunottamatta. Pyörin päivän kaupungilla
ja jatkosunnitelmat jalostuivat sen verran, että ostin huomiseksi bussilipun
Leshaniin. Puolentoista viikon reissu vuorille oli rankka, mutta antoisa:
Mahdollisuuksia peseytymiseen oli rajoitetusti ja tiet olivat luokkaa huonosta
erittäin huonoon, mutta upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset
korvasivat paljon.
Päivä 99: Kangding - Leshan
Aikomus oli tutustua Leshanin suureen buddhaan iltapäivän aikana,
mutta suunnittelemani lauttakyyti ei enää liikennöinyt. Ilmakin
oli niin sateinen ja sumuinen, ettei sataa metriä pidemmälle nähnyt,
joten evakuoin itseni melko pian takaisin hotellille. Säätiedotus
lupasi sadetta vielä pariksi päiväksi, joten päätin
lykätä Emei vuoren vaellusreissua ja jäädä tänne
vielä huomiseksi.
Päivä 100: Leshan
Aamulla suuntasin uudella tarmolla Grand Buddhalle ja tällä kertaa
nöyrästi paikallisbussilla. Pääsyliput oli jälleen
kerran hinnoiteltu melko yläkanttiin, mutta nuo kolme maagista sanaa:
Wo shi xuesheng, olen opiskelija, auttoivat tiputtamaan hinnan puoleen.
Alue oli iso ja sisälsi paljon nähtävää tuon maailman
suurimman buddhan lisäksi, joten siellä vierähtikin yli neljä
tuntia.
Päivä 101: Leshan - Emei Shan
Hyppäsin aamulla Emeihin menevään bussiin ja perillä
otin taksin vuoren juurelle. Päivä kuluikin pyykätessä
ja lepäillessä sekä mahdollisia vaellusreittejä punniten.
Vierailin illalla vielä läheisessä Baoguon temppelissä.
Täältä eivät nuo luostarit kesken lopukaan, onhan Emei
Shan yksi buddhalaisuuden pyhistä vuorista.
Päivä 102: Emei Shan
Vääntäydyin aamupäivällä Wannianin luostarille,
josta lähdin nousemaan kohti "kultaista huippua" Alkureitti
sisälsi ainoastaan pelkkää nousua ja 14 kilometriä taivallettuani
pohkeet alkoivat krampata siihen malliin, että päätin yöpyä
Xixiangchin temppelillä. Illalla siellä vieraili apinalauma ja
ruokin niitä paketillisella keksejä. Hauskoja otuksia.
Päivä 103: Emei Shan
Munkit aloittivat kauhean messuamisen kello viisi aamulla, mutta sen tauottua
sain vielä hetkeksi nukahdettua. Matka jatkui kahdeksalta ja tottakai
ylämäkeen. Itse Emein huippu oli suoraan sanottuna pieni pettymys,
muistuttaen lähinnä isoa rakennustyömaata. Alaspäin
tultaessa matka joutui ja yövyin lopulta Yuxianin temppelissä.
Päivä 104: Emei Shan
Eilen kävelin 23 kilometriä ja illan venyttelyistä huolimatta
se kyllä tuntui jaloissa. Maisemat olivat loppumatkan ajan hienot kun
polku kulki kapeissa solissa ja ympärillä oli korkeat vuoret.
Pääsin lopulta takaisin hostellille puoli kolmen pintaan ja kylmä
olut sekä kuuma suihku tuntuivat todella ansaituilta.
Päivä 105: Emei Shan - Kunming
Pakkailin aamulla pikkuhiljaa rinkkaa ja puolenpäivän pintaan
nappasin taksin juna-asemalle. Ostin lipun seuraavaan Kunmingin junaan ja
vetäisin vielä viimeiset Sichuanilaisen keittiön antimet
lounaaksi ennen junan lähtöä. Matkalla maisemat olivat melko
vuoriset ja välillä tuntui, että menimme enemmän tunneleissa
kuin ulkoilmassa.
Päivä 106: Kunming
Saavuimme aamulla perille ja halpa hostellikin löytyi kohtuu kivuttomasti.
Pyörin koko päivän kaupungilla vieraillen mm. pakollisella
temppelillä sekä paikallisella pagodalla. Kunming vaikuttaa mukavalta
paikalta ja on virkistävää päästä vähän
isompaan kaupunkiin kaikkien niiden pikkukylien jälkeen.
Päivä 107: Kunming
Bongasin eilen julisteen, joka mainosti Kunming rock festivaalia, joten
moinenhan täytyi käydä tarkastamassa. Illan aloittivat paikalliset
suuruudet ja pääesiintyjänä oli Tang Dynasty, pitkän
linjan AOR jyrä Pekingistä. Niinkuin kunnon poliisivaltiossa kuuluukin
olla, poliiseja/sotilaita oli runsaasti valvomassa, ettei nuoriso riehaannu
liikaa tuon turmiollisen rockmusiikin vaikutuksesta.
Päivä 108: Kunming
Vietin rauhallisen chillailu päivän: Lounas mäkissä,
iltapäivällä otin tunnin hieronnan jonka jälkeen elokuviin
katsomaan Da Vinci koodia. Onneksi tarjolla oli myös kiinaksi dubbaamaton
versio. Leffa tosin ei ollut aivan yhtä hyvä kuin kirja antoi
odottaa. Illalliseksi vielä pippuripihvi... Life is good!
Päivä 109: Kunming - Dali
Heräsin yöllä siihen, kun sängyn alta kuului kauhea
rapina... melko iso rotta oli tullut vierailulle. Sen jälkeen ei loppuyöstä
enää paljon nukuttanutkaan. Junamatka Xiaguaniin kesti seitsemän
tuntia, jonka jälkeen piti vielä jatkaa jonkin verran bussilla.
Perillä Dalissa valitsemani guesthouse vaikutti hyvältä,
toivottavasti huone tuli tällä kertaa ilman rottia.
Päivä 110: Dali
Dalia ympäröivissä kylissä järjetetään
Bai-kansan toimesta markkinoita vuoropäivin ja tänään
vuorossa oli Shaping. Hyppäsin aamupalan jälkeen bussiin ja huristelin
30 kilometrin matkan perille. Vaikka autenttisia Bai-naisia pörräsi
paikalla ruuhkaksi asti, oli paikka pieni pettymys. Pyörin siellä
kuitenkin aikani ennen paluuta Daliin.
Päivä 111: Dali
Kiertelin aamupäivällä paikalliset hostellit läpi, tutkien
ilmoitustaulut, josko joku olisi suuntaamassa Tiibettiin maasturi kyydillä?
Melko hiljaiselta vaikutti. Overland reissut näytti olevan muutenkin
melko hinnoissaan, saapa nähdä miten miehen käy? Päätin
tänään pitää välipäivän turisteilusta
ja hoitaa nuo viimeiset koulutehtävät pois alta. No, puolet sain
tehtyä...
Päivä 112: Dali
Yhden palautettavista "kulttuuriraporteista" tuli käsitellä
jotain pagodaa, joten otin tänään suunnaksi Dalin viereisen
kolmen pagodan ryppään. Paikan yhteyteen oli myös jälleenrakennettu
vuonna -97 Chongsengin temppeli, kulttuurivallankumouksen huumassa tuhotun
tilalle. Harvoinpa olen vieraillut niin "sieluttomassa" paikassa,
jos ilmaisu sallitaan. Sain kuitenkin tarvittavan materiaalin raporttiini.
Päivä 113: Dali
Sain tänään tehtyä viimeisetkin koulutehtävät
ja lähetin ne Suomeen sähköpostitse. Toivottavasti palaute
on parempaa kuin Chengduun kirjoittamissani esseissä: Yliopiston yhteyshenkilö
oli "järkyttynyt" tekstistäni ja epäili hyväksyykö
paperin tarkastava professori näkemyksiäni Maosta ja hänen
saavutuksistaan Kiinan johdossa. No, oma näkökantani poikkeaa
hiukan CCP:n virallisesta "totuudesta". Minkäs teet?
Päivä 114: Dali - Lijiang
Siirryin tänään Lijiangiin ja tämähän se vasta
hieno paikka on. Vanhassa kaupungissa kapeat kadut risteilevät ilman
mitään logiikkaa ja eksyminen on enemmän kuin helppoa.
Yli puolet ajasta pyörinkin kaduilla suuntavaistoni menettäneenä.
Illalla porisin pitkään samassa dormissa nukkuvan kiinalaiskaverin
kanssa. Mukava heppu, joka oli juuri valmistunut yliopistosta ja tuskin
malttoi odottaa, että pääsee "tekemään rahaa"
kuten hän asian ilmaisi. No, tämä on sitä uutta modernia
Kiinaa.
Päivä 115: Lijiang
Jatkoin vanhaan kaupunkiin tutustumista ja täytyy myöntää,
että hienosti tämä on entisöity sen kymmenisen vuotta
sitten sattuneen maanjäristyksen jäljiltä. Siinä tuhoutui
lähes kaikki kiinalaisten rakentamat talot, kun taas Naxi arkkkitehtuuria
noudattavat jäivät pystyyn. Niinpä kaikki rakennukset seuraavat
tätä nykyä Naxi perinteitä.
Päivä 116: Lijiang - Zhongdian
Säätiedotus kertoli sateisen ilman jatkuvan vielä päiviä,
joten päätin unohtaa suunnittelemani Tiger Leaping Gorge-vaelluksen
ja suunnata suoraan Zhongdianiin järjestelemään Tiibetin
matkaa. Illalla perille päästyä kävin kyselemässä overland reissujen ja lentojen
hintoja. Kalliita olivat täälläkin, näyttää
siltä, että joutuu tyytymään lentokoneeseen?