Päivä 59: Utila - Tegucigalpa
Elämä Utilassa oli helppoa kun kaikki puhuivat englantia, mutta tänään
vastarannalla odotti jälleen "kaamea" espanjaa puhuva manner. Sain kuitenkin
taas sen verran sönkättyä espanjaa, että bussilippu Hondrasin pääkaupunkiin
tuli hommattua. Perillä oltiin viiden pintaan iltapäivällä ja kävin vielä
pikaisesti pyörähtämässä kaupungilla. Hyvä meininki: Pari ihmistä toivotti
jopa kädestä pitäen tervetulleeksi Tegucigalpaan... Ilmastokin on
vuoristosijainnista johtuen hiukan inhimillisempi kuin Utilassa.
Päivä 60: Tegucigalpa
Paluu suurkaupunkiin tarkoitti samalla myös paluuta kauheisiin ruuhkiin ja
niiden tympeimpään sivuilmiöön: Tuohon aivan käsittämättömän vammaiseen
töötin käyttöön: En ole nähnyt vielä yhdenkään autosuman purkautuvan sen
ansiosta, että joku machokuski on päättänyt maata tööttinsä päällä...
Törmäsin koko päivän aikana ainoastaan yhteen ulkomaalaiseen eli ei
varsinaisesti mikään turistikohde tämäkään kaupunki. Tänään tuli myös
syöksyttyä syvälle Hondurasilaiseen ruokakulttuuriin: söin aamiaisen Dunkin´
Donutsissa ja illallisen KFC:ssa.
Päivä 61: Tegucigalpa - Copan
Bussissa viereen istahti vanha paikallinen hippi joka puhui hyvää englantia.
Kaveri oli asunut 70 -luvulla hippikommuunissa
Lake Atitlanilla ja hepulla paistoi kaipaus äänessä hänen muistelllessaan
kaikkia niitä karvaisia, mutta antautuvaisia amerikkalaisia kukkaistyttöjä...
Ja Copanissa pääsin lämpimään suihkuun ensimmäistä kertaa sitten
Belizestä lähdön!
Päivät 62: Copan
Suuntasin heti aamusta Copanin maya-raunioille. Hinnoittelu oli onneksi
hiukan maltillisempaa kuin Tikalissa, mutta
samalla myös pyramidien koossa jäi puuttumaan. Paikan kiertämiseen kului
90 minuuttia ja nyt on sitten nähty kaikki ne "tärkeimmät" Mayarauniot
kolmessa eri maassa.