Suuntasin aamukahdeksan pintaan Kuzniceen, mistä laiskan pulskeana vaeltajana katsoin järkevimmäksi pulittaa vajaan viisi euroa kabiini kyydistä huipulle, kuin lähteä jalkaisin tarpomaan lähes 2000 metriin... Huipulta avautui mahtavat näkyvät, joita tällainen pohjanmaan kasvatti jumiutui ihailemaan puoleksi tunniksi. Vaikka elettiin juhannusta, oli luntakin vielä paikka paikoin näkyvissä. Päätin ensimmäiseksi rikkoa 2000 metrin "haamurajan" ja huiputin Beskid nimisen nyppylän. Vuorilla risteilee useita vaelluspolkuja, eikä tämä pieni harharetki juurikaan pidentänyt matkaani alkuperäiseen kohteeseen: Czamy Staw Gasienicowy nimiselle vuoristolammelle. Reittini meni ajoittaisia nousuja lukuunottamatta koko ajan alaspäin ja muutaman tunnin leppoisa vaellus maisemista nauttien palautti minut lähtöpisteeseeni, Kuzniceen.

Vaikka vuorilta löytyy useita edullisia hostelleja, täytyy niissä olla mukana oma makuupussi sekä makuualusta. Koska itse matkustin ilman moisia ylellisyystuotteita, pidin majaa Zakopanessa, tatran juurella. Aamulla jalat eivät olleet vielä täysin jumissa, joten palasin takaisin vuorille, tällä kertaa valiten eri reitin alas. Polku myötäili Puolan ja Slovakian välistä rajaa ja voinkin nyt kehuskella vierailleeni molemmissa maissa noin viisitoista kertaa... Pikainen lounas vuoristohostellissa ja matka jatkui kohti majapaikkaa. Illalla suoritusta juhliessa venyttelyt pääsivätkin sitten unohtumaan ja sen kyllä tunsi seuraavana aamuna.