Päivä 86: Maduo
Tämä kylä sijaitsee 4200 metrin korkeudella ja "yllättäen" olo oli hiukan
hutera. Päätä jomotti ja normaali kävelykin sai hengästymään. Vietinkin
suurimman osan päivästä vaakatasossa runsaasti nestettä nauttien. Ei tässä
paikassa kyllä paljon nähtävää olekaan: Pari katua ja se on siinä. Asukit
tosin ovat 90% tiibetiläisiä ja heille se ykkösnähtävyys oli eräs karvainen
suomalainen.
Päivä 87: Maduo
Aamulla olo oli jo parempi ja päätin siirtyä seuraavaan kylään. Eilen
majatalon omistaja väitti bussin tulevan viideltä ja eräs toinen lähde
kahdentoista ja yhden välillä. Menin sitten ennen kahtatoista passiin
paikalliseen teetupaan minkä kohdalla auton piti pysähtyä. Iltakuuteen
jaksoin odotella, minkä jälkeen painuin takaisin majapaikkaan. Jospa
huomenna sitten...
Päivä 88: Maduo - Xining
Aamulla uusi yritys teetuvalle ja tällä kertaa pari tyyppiä meinaa, että
bussi tulee kello 11 illalla. Yhdeltä, viideltä vai yhdeltätoista? Hermot
alkoivat mennä siinä määrin, että kun Xiningiin menevä bussi hurauttaa
kylään kahden aikaan, hyppään kyytiin ja päätän hakea uutta vauhtia sieltä.
Xiningissä pääsen suihkuun ensimmäisen kerran viiteen päivään.
Päivä 89: Xining
Vaikka täällä ei vappua vietetäkään on toukokuun ensimmäinen viikko perinteisesti
ollut vapaata kiinalaisilla ja jouduinkin taistelemaan lippujonossa parin
sadan kotiseudulle mielivän paikallisen kanssa paikasta auringossa. Koko
jonottamiskonsepti oli näille heinäkengille aivan outo, joten yli tunti
vierähti ennenkuin lippu Yushuun oli kourassa.
Päivä 90: Xining - Yushu
Bussina oli tällä kertaa sleeper ja matka joutuikin mukavasti kun sai
pötkötellä omalla petillä. Valitettavasti lisävarusteisiin kuului myös TV
ja videot. Pian lähdön jälkeen sainkin nauttia myöhään iltaan jonkun paikallisen
spede-shown uusinnoista sekä kiinalaisten karaokelevyjen ihanuudesta ja
kaikki tämä luonnollisesti kauhealla volyymillä säestettynä. Ylängöllä näkyi
yön pimeydessä uskomattomin tähtitaivas, mitä olen koskaan päässyt todistamaan.
En edes tiennyt tähtiä olevan noin paljon.
Päivä 91: Yushu
Lounaalla seuraan lyöttäytyi englantia taitava tiibetiläisheppu, josta sain
mainion oppaan puoleksi päiväksi. Kiertelimme Yushua ja pistäydyimme myös
muutaman kilometrin kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla Gyanag Mani muurilla,
jossa on arvioiden mukaan 1-2 miljardia rukouskiveä. Loppupäivästä selvisi,
että kaveri on istunut 9 kuukautta vankilassa yritettyään kävellä ilman passia
Intian Dharamsalaan nähdäkseen Dalai Laman,
mutta oli jäänyt kiinni Nepalissa.
-En minä ole rikollinen, halusin vain tavata Dalai Laman, miksi kiinalaiset
pistivät minut vankilaan? Hän kysyi. Niin, mitä hittoa tuohon voi vastata?
Päivä 92: Yushu - Serxu
Istuskelen illalla erittäin autenttisessa tiibetiläisessä teetuvassa ja
sisään astuu kiinalainen pariskunta. Henkilökunta ei vaivaudu niille edes
teetä kaatamaan, saati ottamaan tilausta vastaan. Pariskunta istuu siinä
vaivaantuneen oloisena kymmenen minuuttia, ennenkuin tajuaa lähteä pois.
Kyllä Kiina - Tiibet suhteet ovat kunnossa ja Tiibetin
kansa rakastaa "vapauttajiaan" aivan kuten valtion viralliset uutiskanavat
väsymättömästi toitottavat...
Päivä 93: Serxu - Manigango
Tiibetiläisillä on tapana heittää rukouslappuja bussin ikkunasta aina vuoren
korkeimmalla kohdalla riemunkiljahdusten säestämänä ja tällä kertaa mullekin
lyötiin niitä nivaska kouraan. Ei muuta kuin huipulla lappuset tuulenvietäväksi.
Ilmeisesti tämä auttoi, sillä selvisimme hengissä Manigangoon. Perillä majapaikassa
oli kyllä suihkut, mutta ei vettä. Viime peseytymisestä oli taas vierähtänyt
muutama päivä, joten pesetin hiukset parturissa ja viimeistelin "suihkun"
kosteuspyyhkeillä.
Päivä 94: Manigango
Olin eilen sopinut kyydistä läheiselle pyhälle järvelle, Yihun Lhatsolle.
Kuski vaan oli aamulla hiukan myöhässä, mutta perille päästyä tuommoiset
pikkuasiat unohtivat äkkiä. Aivan uskomaton paikka. Vuoret reunustivat järven
toista laitaa ja rannoilla oli kiviin hakattuja rukouksia. Osa ihmistä oli vain
unohtanut poimia retkijätöksensä mukaansa, mikä hieman masensi mieltä.
Päivä 95: Manigango - Ganzi
Olin vielä aamullakin hiukan kahden vaiheilla, suunnatako Degeen vai Ganziin.
Annoin sattuman ratkaista ja päätin hypätä siihen bussiin joka ajaa ensin
kylän ohi. Päädyin sitten lopulta Ganziin. Tämä on jo oikea tiibetiläinen
kaupunki ja hotellistakin löytyi suihkut, eihän tuosta viime kerrasta
ollutkaan taas kuin kuusi päivää.
Päivä 96: Ganzi
Päivän vierailukohteena oli Ganzin luostari, jossa majaansa pitää yli 500
munkkia. Paikka sijaitsi rinteessä kaupungin yläpuolella ja reitti sinne
vei sympaattisen tiibetiläiskylän läpi. Kaikki talot oli rakennettu heinistä
ja savesta. Pistäydyin iltapäivällä vielä laakson toisella laidalla sijaitsevassa
pikkukylässä. Matka näytti lyhyeltä, mutta tosiasiassa käveltävää kertyi
useita kilometrejä.
Päivä 97: Ganzi - Kangding
Matka Kangdingiin taittui maailman löysimmillä iskunvaimentimilla varustetulla
transit pikkubussilla. Tien piti olla Sichuan - Tibet highway, mutta tuon
nimen keksijällä on ollut kyllä harvinaisen kiero huumorintaju. Sen verran
pomppuista hiekkatietä mentiin. Kymmenen tuntia siinä hytkyttiin ennen
perille saapumista.
DPäivä 98: Kangding
Tämä alkaa olla jo aivan kiinalainen kaupunki, muutamia kaduilla vastaantulevia
munkkeja lukuunottamatta. Pyörin päivän kaupungilla ja jatkosunnitelmat
jalostuivat sen verran, että ostin huomiseksi bussilipun Leshaniin. Puolentoista
viikon reissu vuorille oli rankka, mutta antoisa: Mahdollisuuksia peseytymiseen
oli rajoitetusti ja tiet olivat luokkaa huonosta erittäin huonoon, mutta
upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset korvasivat paljon.
