Päivä 99: Zipolite - San Cristobal
Ei oikeastaan vieläkään huvittanut lähteä Zipolitesta mihinkään, mutta
kun väli-Amerikkaakin pitäisi nähdä vielä ennen
syksyä, niin kiirehän tässä alkaa tulla. Chillailin kuitenkin vielä koko
päivän rakkaassa riippumatossani ja suuntasin vasta illalla takaisin
Pochutlaniin, missä hyppäsin San Cristobalin yöbussiin.
Päivä 100: San Cristobal
Zapatista sissit yrittivät täällä jotain vallankumouksen tapaista vuonna -94,
mutta Meksikon armeija ajoi ne takaisin viidakkoon. Siitä lähtien kaupunki
on ollut kaikkien Che-paitaisten wanna-be punikkien kokoontumispaikka jossa
on pilven polttelun ja Rage Against The Machine:n kuuntelun lomassa hyvä
osoittaa solidaarisuuttaan kyykytetylle kansanosalle. Mitä nämä takkutukat
unohtavat usein mainita on, että zapatistat teloittivat joukon viattomia
ihmisiä kaduille...
Päivä 101: San Cristobal
Tässä on jo parina päivänä ollut tarkoitus vuokrata skootteri ja päräyttää
vuorille tutustumaan intiaanikyliin, mutta ilma on ollut niin kylmä ja
sateinen, että ei ole viitsinyt paljon hostellilta poistua. Päivä kuluikin
sitten enimmäkseen hostellilla sadetta pidellen ja muiden vieraiden kanssa
poristessa. Ja varasin tänään myös paluulennon takaisin suomeen... Sinne
meni se vapauden tunne: Nyt mun pitää olla jossain johonkin tiettyyn aikaan.
Päivät 102: San Cristobal - Huehuetenango (Guatemala)
Vesisade jatkui yhä aamulla joten päätin, että kyllä tämä Meksiko on nyt
nähty, ja siirtyä Guatemalan puolelle. Rajamuodollisuuksista ei juurikaan
voi puhua: Leimat passiin molemmin puolin ja pieni maahantulomaksu Guatemalalaisten
kansanterveyden hyväksi. Vaihdoin jäljellä olevat pesot quetzaleiksi surkeaan
kurssiin ja hyppäsin bussiin joka "kiidätti" mut Huehuetenangoon. Guatemala
vaikuttaa huomattavasti Meksikoa halvemmalta, mikä kyllä sopii meikäläiselle...
(Tämä blogi jatkuu Väli-Amerikka nimen alla. )
