Päivä 57: Zacatecas - Real De Catorce
Otimme aamulla bussin San Tiburcioon parin jo aikaisemmin tapaamani tyypin
kanssa, mutta perillä kävi ilmi, että busseja sieltä Realiin ei kulkenutkaan,
ainoastaan läheiseen Estacio De Catorceen. Perillä Estaciossa joku paikallinen
sutki oli heti kauppaamassa kyytiä Realiin 350 pesolla, mutta kun matkassa
oli myös naiskauneutta, päätimme yrittää liftata perille. Tie vaan oli
hiukan hiljaisempaa sorttia ja kahden tunnin aikana ohitse ajoi ainoastaan
yksi auto. Lopulta yksi pick-up äijä tarjosi kyytiä neljän kilsan päähän
Realista 50 pesolla per naama, joten tartuimme tarjoukseen. Kaveri unohti
vaan kertoa, että ne viimeiset neljä kilsaa mentiin jyrkkää ylämäkeä ja
meillä jokaisella oli melko raskaat rinkat kannettavana...
Päivä 58: Real De Catorce
Samantien kun aamulla astuimme hotellista ulos oli jo ensimmäinen kaveri
meille vuokraamassa hevosia. Tinkasimme hinnan kohdalleen ja vetäisimme
aamiaisen sillä välin kun heppu kävi satuloimassa pollet. Suuntana oli El
Quemadon, Huichol-intiaanien pyhä vuori, jonne he kerääntyvät popsimaan
peyotea ja visioimaan. Matkalla maisemat olivat hienot ja perillä kiipesimme
vielä jalan vuoren huipulle. Paluumatkalla yritin vanhana cowboyna saada
koniin hiukan liikettä, mutta eihän se totellut mua ollenkaan, lonkutteli
vaan omaa rauhallista tahtiaan ja just sitä reittiä, mitä itse halusi.
Päivä 59: Real De Catorce
Repäisin aamulla vaelluskengät esiin rinkan pohjalta ja suuntasimme kylää
ympäröiville vuorille. Kävimme huiputtamassa yhden vuoren ennenkuin
laskeuduimme eräässä laaksossa olevaan "aavekaupunkiin" joka oli hylätty
läheisen hopeakaivoksen tyhjennyttyä. Pyörimme siellä aikamme ennenkuin
päätimme kavuta vielä toiselle kaupunkia reunustavalle huipulle. Näkymät
olivat komeat, mutta polkua alas kylään ei enää löytynytkään, joten päädyimme
laskeutumaan niin jyrkkää seinämää, että takaisin hotellille päästyä vanhan
polvet huusivat hoosiannaa.
Päivä 60: Real De Catorce
Palkkasimme aamulla jeeppikuskin/oppaan viemään meidät autiomaahan missä
peyotekaktusta kasvaa. Ajoimme yli tunnin ennenkuin pysähdyimme ja kuski
näytti mistä tuota ihmekasvia löytyy.
Siniset kukat
Siniset kukat
Jotka ovat
Vuorten takana
Jotka puhuvat
Jotka puhuvat
Sinä
Joka väität tietäväsi kaiken
Tulkitse niitä
Tulkitse niitä
Tuo on haiku mitä Huichol intiaanit hokevat peyotea vetäessään.
Jätetäänpä näin julkisella foorumilla lukijan mielikuvituksen varaan, tuliko
testattua...
Päivä 61: Real De Catorce
Viimeiset kolme päivää ovat olleet niin täynnä aktiviteetteja, että itse
Real on jäänyt näkemättä, joten keskityin tänään tämän kyläpahasen antimiin.
Pikkupaikkahan tämä on ja tuli melko nopeasti nähtyä. Vierailin kylän
molemmissa kirkoissa, hautausmaalla sekä vanhoilla kukkotappelu- ja
härkätaisteluareenoilla, mihin upposikin kokonainen tunti.
Päivä 62: Real De Catorce - Monterrey
Matkalla Monterreyhin bussi pysäytettiin tiesululla ja kaikkien matkatavarat
otettiin tarkastettaviksi. Soltuilla oikein naama kirkastui kun ne näkivat
mut: Nythän me löydettiin kunnon pössyttelijä => pitkäpartainen ja -hiuksinen
gringo, tolla täytyy olla huumeita! Äijä penkoo mun rinkkaa ja kyselee samalla
löytyykö ruohoa, peyotea tai kokkelia... no juu ei löydy. Soltut olivat
lopulta niin pettyneitä, että pistivät mut vielä tyhjentämään housun taskutkin.
Päivä 63: Monterrey
Pyörin aikani kaupungilla, mutta ilma oli niin kuuma ja kostea, että piti
palata hostellille huilaamaan jo kolmen jälkeen. Olin kuitenkin bongannut
julisteen joka mainosti vapaapainia täksi illaksi, joten sehän oli lähdettävä
katsomaan. Painijat olivat mulle ihan outoja eli ilmeisesti täällä pohjoisessa
on aivan oma "federaationsa". Tunnelma ei ollut aivan yhtä hyvä kuin
Mexico Cityssa, mutta onhan lucha libre
paskimmillaankin parasta!
