Päivä 1: Oulu - Viipuri - Pietari
Matka Oulusta Viipuriin sujui leppoisissa merkeissä eläkeläisistä koostuvan
ryhmämatkan bussissa. Rajamuodollisuudet Venäjän puolella oli viety naurettavuuden
rajalle: passia joutui esittelemään viisi kertaa eri rajaviranomaisille. Viipurissa
hylkäsin iloisen mummoseurueen ja hyppäsin Pietarin junaan, jossa koukoilin jo
aiemmin varaamaani hostelliin ja vetädyin iltaoluen jälkeen yöpuulle.
Päivä 2: Pietari
Venäjän viisumi pitäisi rekisteröidä kolmen päivän sisällä maahan saapumisesta,
mutta tässä hostellissa sitä ei pysty tekemään? Päätin lykätä operaation
Moskovaan silläkin riskillä, että Venäjältä
poistumisesta tulisikin hiukan hankalampaa. Hyppäsin iltapäivällä Nevan
risteilylle, mistä turistina täytyi pulittaa puolet kalliimpi hinta kuin
paikallisten... Hintansa arvoinen reissu kuitenkin, kaupunkiin sai aivan
erilaisen tuntuman vesitse.
Päivä 3: Pietari
Ostin aamulla melko vaivatta junalipun Moskovaan ottaen huomioon, että venäjänkielen
taitoni rajoittuu oluen tilaamiseen. Loppupäivä vierähtikin sitten Eremitaasin museossa
ja talvipalatsissa kierrellen. Järkyttävän kokoinen paikka, jonka perusteellisempaan
läpikäymiseen olisi tarvinnut pari päivää. Illalla yritin toipua taide-yliannostuksesta
muutaman olusen avulla.
Päivä 4: Pietari - Moskova
Pyöri koko päivän kaupungilla ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa. Ensin pummilla
sisään kesäpuistoon jonka jälkeen Iisakin kirkon eteen katselemaan ihmisiä. Pietari oli
yllättäen ja suoraan sanottuna hieno kaupunki. Yöjuna Moskovaan maksoi melkein 30 euroa, mutta olipa
se junakin yksi hienoimmista, missä olen matkustanut: aamupalakin kuului hintaan.
