Länsi Tiibet osa I 14.6 - 21.6.2006

Kailash retikuntamme

     
Yamdrok järvi

     
Tashilhunpon luostari

     
Nojin Kangtsang jäätikkö

     
Tiibetiläinen nomadi tyttö

     
Paryang

     
Kailash vuori

     
Kailash vaellus alussa

     
Kailash vaellusmaisemat

     
Kailash pyhiinvaeltajat

     

Päivä 133: Lhasa - Yamdrok Järvi - Gyantse
Aamulla matkatoimistolle saapuessa renkaat oli vaihdettu, ei ihan uusiin, mutta tällä kertaa kulutuspintaa löytyi sen verran, että niillä uskalsi vuorille lähteä. Päivän ensimmäinen pysähdys oli Yamdrok järvellä, jota ihailimme 4990 metrin korkeudelta. Lounastauon jälkeen tie muuttui aivan käsittämättömäksi röpeliköksi. Vastaan tuli juuttuneita ajoneuvoja ja välillä ajettiin joen uomassa...

Päivä 134: Gyantse - Shigatse - Lhatse
Pysähdyimme aamupäivällä Shigatsessa Tashilhunpon luostarilla, jossa Panchen Lama on perinteisesti pitänyt majaansa. Nythän tämän nuoren miehen olinpaikka on tuntematon, kun kiinalaiset ovat hänet vanginneet. Normaalista poiketen munkit täällä olivat hiukan vanhempaa sorttia, keski-iän ollessa kuudenkymmenen tienoilla. Loppumatka Lhatseen oli melko tylsä, ei lumihuippuisia vuoria siis.

Päivä 135: Lhatse - Saga
Tänään kyseessä oli ainoastaan siirtymätaival, nähtävä ei juurikaan ollut. Ennen Sagaa törmäsimme ensimmäiseen kunnon tiesulkuun: Kuskimme setvi asioita "konttorilla" passiemme ja lupapapereiden kanssa yli puoli tuntia ennenkuin joku kynäniska pentu tulee passien kanssa tarkistamaan, että kuvat ja naamat autossa täsmäävät. Tiesulkuja, matkustuslupia, henkilöllisyyden tarkistuksia? Jos mulle ei olisi Sichuanin yliopistossa opetettu, että Tiibet on aina ollut osa Kiinaa, tässähän saattaisi kuvitella matkustavansa miehitetyssä maassa?

Päivä 136: Saga - Paryang
Hoksasin tänään mielenkiintoisen asian: Kiinalaiset ovat rakentaneet moninpaikoin tiet niin, että ne ohittavat stupat oikealta, kun taas paikallisiin tapoihin kuuluu kiertää ne vasemmalta. Siispä tiibetiläiset kuskit koukkaavat aina niiden kohdalla pientareen kautta. Perillä Paryangissa hotellin vessa hurahti suoraan maailman törkeimmät paskahuussit-listan kärkeen!

Päivä 137: Paryang - Darchen
Tiet eikun heikkenevät. Tiestön kuntoa kuvastaa ehkä parhaiten se, että ajoimme suurimman osan päivästä pientareella ja meno oli tasaisempaa kuin itse tiellä. Matkalla syntyi myös uusi henk.koht. korkeusennätys, kun ylitimme 5216 metrisen "nyppylän". Perille päästyä Darchen osoittautui surkeimmaksi pikkukyläksi, missä olen ikinä vieraillut. Järkyttäviä hiekkamyrskyjä... Mutta huomenna vaeltamaan Kailash vuorelle kolmeksi päiväksi!

Päivä 138: Darchen - Dira Puk Luostari
Lähdimme matkaan aamuyhdeksältä ja pari porukasta imuroi lisähappea jo ensimmäisen 4700 metrisen kukkulan jälkeen. Osa ryhmästämme oli pakannut ehkä hiukan liikaa tavaraa rinkkaan ja jouduimme pitämään taukoja aavistuksen enemmän kuin olisin tarvinnut... Tein pienen sivuretken, matkan varrella olleeseen sky burial paikkaan. Alue oli aidattu, eikä ollut muutenkaan aivan mitä odotin? Yövyimme 5100 metrissä ja makuulla hengittäessä tuntui, niinkuin joku olisi istunut rintakehän päällä.

Päivä 139: Dira Puk - Zutul Puk Luostari
Yön aikana olikin tullut reilusti lunta ja sade jatkui lähes koko päivän. Heti aamusta lähdettiin nousemaan kohti Drölma La:ta, reitin 5630 metristä huippukohtaa. Se opettaa yllättävän nöyräksi, kun ylämäessä itse haukkoo happea ja vasemmalta ja oikealta ohi painaa tiibetiläistä isoisoäitiä...no, pikkuaskelin, pikkuaskelin, sanoi Veikka Gustaffson. Yksitoista tuntia otti parinkymmenen kilometrin eteneminen.

Päivä 140: Zutul Puk - Darchen
Päivän reitti jatkui pitkin laakson pohjaa ja olimmekin takaisin Darchenissa pian puolen päivän jälkeen. Hyviä uutisia kaikille heikkokuntoisille: Jos minä, tunnettu olutsieppo ja moninkertainen vuoden sohvaperuna-ehdokas, pystyn kiertämään Kailash vuoren, pystyt luultavasti myös sinä! Nyt on sitten kaikki tähän astisen elämän synnit kuitattu. Aloitin puhtaan lehden korkkaamalla kylmän Lhasa-oluen perillä Darchenissa.


    

REPPUMATKAT

Lhasa | Etusivu | Länsi-Tiibet osa II