Päivä 133: Lhasa - Yamdrok Järvi - Gyantse
Aamulla matkatoimistolle saapuessa renkaat oli vaihdettu, ei ihan uusiin,
mutta tällä kertaa kulutuspintaa löytyi sen verran, että niillä uskalsi
vuorille lähteä. Päivän ensimmäinen pysähdys oli Yamdrok järvellä, jota
ihailimme 4990 metrin korkeudelta. Lounastauon jälkeen tie muuttui aivan
käsittämättömäksi röpeliköksi. Vastaan tuli juuttuneita ajoneuvoja ja
välillä ajettiin joen uomassa...
Päivä 134: Gyantse - Shigatse - Lhatse
Pysähdyimme aamupäivällä Shigatsessa Tashilhunpon luostarilla, jossa Panchen
Lama on perinteisesti pitänyt majaansa. Nythän tämän nuoren miehen olinpaikka
on tuntematon, kun kiinalaiset ovat hänet vanginneet. Normaalista poiketen
munkit täällä olivat hiukan vanhempaa sorttia, keski-iän ollessa kuudenkymmenen
tienoilla. Loppumatka Lhatseen oli melko tylsä, ei lumihuippuisia vuoria siis.
Päivä 135: Lhatse - Saga
Tänään kyseessä oli ainoastaan siirtymätaival, nähtävä ei juurikaan ollut.
Ennen Sagaa törmäsimme ensimmäiseen kunnon tiesulkuun: Kuskimme setvi asioita
"konttorilla" passiemme ja lupapapereiden kanssa yli puoli tuntia ennenkuin
joku kynäniska pentu tulee passien kanssa tarkistamaan, että kuvat ja naamat
autossa täsmäävät. Tiesulkuja, matkustuslupia, henkilöllisyyden tarkistuksia?
Jos mulle ei olisi Sichuanin yliopistossa opetettu, että Tiibet on aina
ollut osa Kiinaa, tässähän saattaisi kuvitella matkustavansa miehitetyssä
maassa?
Päivä 136: Saga - Paryang
Hoksasin tänään mielenkiintoisen asian: Kiinalaiset ovat rakentaneet
moninpaikoin tiet niin, että ne ohittavat stupat oikealta, kun taas
paikallisiin tapoihin kuuluu kiertää ne vasemmalta. Siispä tiibetiläiset
kuskit koukkaavat aina niiden kohdalla pientareen kautta. Perillä Paryangissa
hotellin vessa hurahti suoraan maailman törkeimmät paskahuussit-listan kärkeen!
Päivä 137: Paryang - Darchen
Tiet eikun heikkenevät. Tiestön kuntoa kuvastaa ehkä parhaiten se, että
ajoimme suurimman osan päivästä pientareella ja meno oli tasaisempaa kuin
itse tiellä. Matkalla syntyi myös uusi henk.koht. korkeusennätys, kun
ylitimme 5216 metrisen "nyppylän". Perille päästyä Darchen osoittautui
surkeimmaksi pikkukyläksi, missä olen ikinä vieraillut. Järkyttäviä hiekkamyrskyjä...
Mutta huomenna vaeltamaan Kailash vuorelle kolmeksi päiväksi!
Päivä 138: Darchen - Dira Puk Luostari
Lähdimme matkaan aamuyhdeksältä ja pari porukasta imuroi lisähappea jo
ensimmäisen 4700 metrisen kukkulan jälkeen. Osa ryhmästämme oli pakannut
ehkä hiukan liikaa tavaraa rinkkaan ja jouduimme pitämään taukoja aavistuksen
enemmän kuin olisin tarvinnut... Tein pienen sivuretken, matkan varrella
olleeseen sky burial paikkaan. Alue oli aidattu, eikä ollut muutenkaan
aivan mitä odotin? Yövyimme 5100 metrissä ja makuulla hengittäessä tuntui,
niinkuin joku olisi istunut rintakehän päällä.
Päivä 139: Dira Puk - Zutul Puk Luostari
Yön aikana olikin tullut reilusti lunta ja sade jatkui lähes koko päivän.
Heti aamusta lähdettiin nousemaan kohti Drölma La:ta, reitin 5630 metristä
huippukohtaa. Se opettaa yllättävän nöyräksi, kun ylämäessä itse haukkoo
happea ja vasemmalta ja oikealta ohi painaa tiibetiläistä isoisoäitiä...no,
pikkuaskelin, pikkuaskelin, sanoi Veikka Gustaffson. Yksitoista tuntia otti
parinkymmenen kilometrin eteneminen.
Päivä 140: Zutul Puk - Darchen
Päivän reitti jatkui pitkin laakson pohjaa ja olimmekin takaisin Darchenissa
pian puolen päivän jälkeen. Hyviä uutisia kaikille heikkokuntoisille: Jos
minä, tunnettu olutsieppo ja moninkertainen vuoden sohvaperuna-ehdokas,
pystyn kiertämään Kailash vuoren, pystyt luultavasti myös sinä! Nyt on
sitten kaikki tähän astisen elämän synnit kuitattu. Aloitin puhtaan lehden
korkkaamalla kylmän Lhasa-oluen perillä Darchenissa.