Päivä 26: Coban - Lanquin
Olin kuullut positiivisia kommentteja El Retirosta, hiukan Lanquinin
ulkopuolella sijaitsevasta majapaikasta. Ja olihan se hieno paikka:
Joenrannalle on raivattu viidakosta tilaa ja sinne rakennettu pieniä
mökkejä. Riippumattokin löytyi taas pitkästä aikaa patiolta. Paikka tosin
on syystä tai toisesta täynnä Israelilaisia matkailijoita, kunnon
pikku-Jerusalem meininki, kaikki mussuttivat vaan falafelia rantaravintolassa
ja vetivät röökiä ketjussa.
Päivä 27: Lanquin
Pyörähdin aamupäivällä tarkastamassa kylän mayamarkkinat. Ilma oli niin
kuuma ja kostea, että hiki virtasi vaikka ei tehnyt muuta kuin toriaukiolla
istuskeli. Illalla suuntasimme tutustumaan Lanquinin lähistöllä olevaan
"lepakkoluolaan", missä kosteus ja lepakonpaska oli tehnyt kivistä sen verran
liukkaita, että meinasi olla suuria vaikeuksia pysyä pystyssä. Se varsinainen
spektaakkeli tuli pimeyden laskeuduttua kun odottelimme luolan suulla
lepakoiden ulostuloa: Ja tulihan niitä lopulta, villin tuntuista kun
pilkkopimeässä kuuluu nahkasiipien läpytystä ja kun räpsäisee salaman kanssa
kuvan niin näkee olevansa satojen lepakoiden ympäröivänä.
Päivä 28: Lanquin - Semuc Champey - Lanquin
Tänään oli kunnon toiminnan täytteinen päivä: Uimme ensin veden vallassa
olevissa luolissa kynttilöiden kanssa, jonka jälkeen hiukan tubingia joessa.
Sieltä Semuc Champeyhin, missä vulkaanisesta kivestä on muovautunut pieniä
altaita, joita pienet ja vähän suuremmat vesiputoukset yhdistävät. Kiipesin
ensin ottamaan hiukan tuntumaa alueeseen lintuperspektiivista, jossa tulikin
sen verran hiki, että alas altaille päästyä oli mukava pulahtaa vilvoittelemaan.
Ja lopuksi laskeuduimme vielä köysitikkailla yhden vesiputouksen takana
olevaan luolaan.
Päivät 29: Lanquin
Pari päivää on ollut taas niin tapahtumarikasta, että otin tämän päivän
vaihteeksi aivan löysin rantein. Eli riippumatossa tuli taas useampi tunti
köllöteltyä... Illalla paikallisessa ravintolassa oli buffet-illallinen
missä kolmisenkymmentä länsimaalaista matkailijaa mussutti enemmän ruokaa
kuin koko viereinen kylä yhteensä... Ja minä tietenkin muiden mukana.
Päivät 30: Lanquin - Flores
En halunnut palata enää Cobaniin vaihtamaan bussia, joten päätin kokeilla
ensimmaistä kertaa hiukan kalliimpaa, ovelta ovelle kulkevaa ns.
turistisukkulaa. Mikä osoittautui kaameaksi virheeksi: Minibussiin oli
myyty "vahingossa" kaksi lippua enemmän kuin siella oli paikkoja ja tunnin
tappelun jälkeen ajamme kuitenkin Cobaniin jossa puolitoista tuntia
ihmeteltyämme, porukka jaettiin kahteen eri minibussiin. Myös Cobanista
löytyi lauma tyytymättömiä ihmisiä, jotka oli myös buukattu saman firman
busseihin, mutta eivät olleet mahtuneet kyytiin. Matkan piti kestää viisi
tuntia, meillä se otti kymmenen... Ja firman nimi oli Aventura Turista,
välttäkää kuin ruttoa!
Päivät 31: Flores
Tänään oli pakko pitää henkilökohtainen huoltopäivä: Yritin saada hostellin
sisäkön pesemään mun pyykit, mutta tyttö vaan nauro ja käski pestä mun ne
itse... On se kumma kun ei raha kelpaa ihmisille? Nyrkkipyykkäilyn jälkeen
ompelin housut takaisin kasaan, liimailin sandaalit suht` kuntoon ja
liimasin/ompelin rinkan vielä siihen malliin karhulangalla, että sen
pitäisi vielä pari kuukautta kestää...
Päivät 32: Flores - Tikal - Flores
Suuntasin aamulla Guatemalan ykkösnähtävyydelle, Tikalin muinaisille
Maya-rauniolle. Joka paikassa yritettiin kaupata mulle "auringonnousu-kiertuetta"
joka lähti Floresista jo puoli neljän aikaan yöllä!. Olin kuitenkin jutellut
parin tyypin kanssa jotka kertoilivat, ettei aurinkoa sadekauden vuoksi
edes nähnyt, joten päätin nukkua yöni kunnolla ja lähtea tutustumaan paikkaan
vasta aamulla. Perille päästyä alkoi tulla kunnon Taj Mahal
- flashbackeja: Pääsylipusta pyydettiin rapsakkaat 14 euroa!!! Maksoin
lopulta itseni sisälle ja vaikka alue oli niin laaja, että vietin siellä
viisi tuntia, tunsin itseni pettyneeksi/petetyksi.
