Päivä 138: Darchen - Dira Puk luostari
Lähdimme matkaan aamuyhdeksältä ja pari porukasta imuroi
lisähappea jo ensimmäisen 4700 metrisen kukkulan jälkeen.
Osa ryhmästämme oli pakannut ehkä hiukan liikaa tavaraa rinkkaan
ja jouduimme pitämään taukoja aavistuksen enemmän kuin
olisin tarvinnut... Tein pienen sivuretken, matkan varrella olleeseen sky
burial paikkaan. Alue oli aidattu, eikä ollut muutenkaan aivan mitä odotin?
Yövyimme 5100 metrissä ja makuulla hengittäessä tuntui,
niinkuin joku olisi istunut rintakehän päällä.
Päivä 139: Dira Puk - Zutul Puk luostari
Yön aikana olikin tullut reilusti lunta ja sade jatkui lähes koko
päivän. Heti aamusta lähdettiin nousemaan kohti Drölma
La:ta, reitin 5630 metristä huippukohtaa. Se opettaa yllättävän
nöyräksi, kun ylämäessä itse haukkoo happea ja
vasemmalta ja oikealta ohi painaa tiibetiläistä isoisoäitiä...no,
pikkuaskelin, pikkuaskelin, sanoi Veikka Gustaffson. Yksitoista tuntia otti
parinkymmenen kilometrin eteneminen.
Päivä 140: Zutul Puk luostari - Darchen
Päivän reitti jatkui pitkin laakson pohjaa ja olimmekin takaisin
Darchenissa pian puolen päivän jälkeen. Hyviä uutisia
kaikille heikkokuntoisille: Jos minä, tunnettu olutsieppo ja moninkertainen
vuoden sohvaperuna-ehdokas, pystyn kiertämään Kailash vuoren,
pystyt luultavasti myös sinä! Nyt on sitten kaikki tähän
astisen elämän synnit kuitattu. Aloitin puhtaan lehden korkkaamalla
kylmän Lhasa-oluen perillä Darchenissa.
Päivä 141: Darchen - Zanda
Yksi seurueestamme on ollut buddhalainen jo useita vuosia ja hän kantaa
mukanaan Dalai Laman kuvaa (laitonta toimintaa täällä, muuten),
jota oli ilmeisesti näyttänyt jollekin kyläläiselle.
Sana kiersi ja eilen illalla huoneemme ovella kävi kolme eri koputtelijaa,
jotka halusivat nähdä sen valokuvan. Yksi vanhempi nainen purskahti
itkuun kuvan nähdessään...
Päivä 142: Zanda - Guge kingdom - Zanda
Liput Guge kingdomiin olivat järkyttävän hintaiset, mutta
kiinalaiset ilmeisesti laskevat sen varaan, että kukaan ei aja tänne
viittä päivää ja sen jälkeen kieltäytyy maksamasta?
Paikka tosin oli melko uskomattoman upea. Mielikuvitus laukkasi miettiessä,
millaista elämää täällä on vietetty viisisataa
vuotta sitten ? Ja Zandassa ulkonaliikkumiskielto napsahti taas
päälle kymmeneltä... Hail poliisivaltio!
Päivä 143: Zanda - Manasarovar järvi
Zandasta lähtiessä, tarkastuspisteen joku iso kiho halusi ilmeisesti näyttää
alaisilleen, mistä kana pissii ja kaikkien paperit tutkittiin tosi
tarkkaan! Saavuimme Manasarovar järvelle melko myöhään
ja koska ilmakin oli yhtä myrskytuulta, jäi paikkaan tutustuminen
erittäin pintapuoliseksi.
Päivä 144: Manasarovar järvi - Paryang
Kirjoitin aikaisemmin Parayangin omaavan maailman törkeimmän paskahuussin,
mutta tämä tällä kertaa Manasarovar hyppäsi kärkeen:
Paitsi, että se oli romahtamisvaarassa, kuului varustukseen myös
kuollut koira. Lounaan jälkeen tapahtui se, mitä olen odottanut
koko reissun ajan: Rengas puhkesi. Kuski tosin osasi asiansa ja uusi nakki
oli alla 25 minuutissa.
Päivä 145: Paryang - Saga
Kummasti tähän vanhaan landcruseriin on alkanut kiintyä,
se on uskollisesti vienyt meidät yli jokien ja autiomaiden, vuorista
nyt puhumattakaan. Myös Tiibetiläiset pophitit alkavat jo olla
melko hyvin hallussa, kun on kuunnellut kaksi viikkoa samoja kasetteja.
Illalla yksi ryhmästämme sai ikäviä uutisia kotoa ja
päätimme kiriä jo huomiseksi Nepalin, jotta hän voi
lentää pikimiten Japaniin.
Päivä 145: Saga - Kathmandu
Kiinalaiset saivat kynäistyä meiltä vielä viimeiset
yanit jollain kansallispuisto verukkeella. Matkan varrella piti myös
olla yli 8000 metrinen vuori, mutta pilvinen sää blokkasi näkymät.
Loppumatka oli hieno, kun laskeuduimme 5000 metristä nepalin rajalle
n. 2500 metriin. Perillä Kathmandussa hemmottelin itseäni pippuripihvillä
ja huuhtaisin vielä illan päälle matkan pölyt kurkusta
muutamalla Everest oluella. Taidan myös pitää pienen tauon
riisin syönnissä, tulihan tuota viisi kuukautta vedettyä.
Päivä 146: Kathmandu
Päätän tämän blogin täältä tähän.
Kyseessä oli alunperin perheelle ja ystäville tarkoitettu sivusto sekä
verkkokirjoittamisen kurssin suoritus, mutta pitkin matkaa lukijoita tuli lisää ja parhaimmillaan
tätä päiväkirjaa tutkiskeli yli 400 ihmistä/kk.
Kiitos kaikille lukijoille, huilailen nyt jonkin aikaa täällä
Kathmandussa, miettien, mihin seuraavaksi?...