Yö nukuttiin hyvin, mutta aamupalaa tehdessä sadepilviä alkoi kerääntyä taivaalle ja koko päivä edettiin pienessä tihkusateessa. Aivan sama käyttikö sadeviittaa, oli hiestä aivan yhtä märkänä kuin sateesta olisi ollut. Kiutaköngäs oli upea ja maisemat olivat muutenkit hienot kun käveltiin pitkin Oulankajoen vartta. Alkuperäinen Ansakämppä oli palanut , mutta metsähallitus oli onneksi rakentanut entistä ehomman kämpän n. kilometrin päähän entisestä. Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa Jussinkämpälle, mutta mukavuudenhalu voitti ja jäimme Ansakämpälle yöksi.

Aamu valkeni taas tihkuisena ja ansakämpälle johtavat portaat ottivat suurimmat luulot itsestä pois heti alussa, mutta urheasti suuntasimme kohti Jussinkämppää. Kesti pari kilometriä saada "lihakset" lämpimiksi, mutta sen jälkeen matka alkoi joutua. Pienen Karhunkierroksen kohdalle tullessa olimme tosin jo niin väsyneitä, että maisemia ei enää paljon jaksanut ihailla ja Siilastuvalle päästyä jaksoi juuri ja juuri laittaa ruokaa ennen nukahtamista.

Eilinen päivämatka oli hiukan liian kova tällä kuntopohjalla ja päätimmekin ottaa vähän rauhallisemmin tänään ja jäädä lepäämään jo Porontimajoelle ennen huomista loppurutistusta. Erätuvissa kokeneet vaeltajat olivat kertoilleet kauhutarinoita lopun pystysuorista nousuista ja se sai ensikertalaisen veren vapisemaan. Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös oli suunnitelman nimi.

Jalat olivat jo siinä kunnossa, että piti kääräistä aamulla urheiluteippiä pahimpien hiertymien päälle. Ensimmäiset kuusi kilometriä olivat leppoisaa menoa, mutta Kumpuvaaralta alkoi se nousua nousun perään ralli joka ei ennen Rukaa loppunutkaan. Hieman yllättäen Valtavaara ei ollutkaan se pahin paikka, vaan Konttaisen maantien ylityksen jälkeen tullut pystysuora nousu. Maisemat tosin olivat kaiken sen kiipeilyn arvoiset ja Rukalle päästessä olut maistui suorastaan erinomaiselta. Ja toinen vielä paremmalta.