Päivä 141: Darchen - Zanda
Yksi seurueestamme on ollut buddhalainen jo useita vuosia ja hän kantaa
mukanaan Dalai Laman kuvaa (laitonta toimintaa täällä, muuten), jota oli
ilmeisesti näyttänyt jollekin kyläläiselle. Sana kiersi ja eilen illalla
huoneemme ovella kävi kolme eri koputtelijaa, jotka halusivat nähdä sen
valokuvan. Yksi vanhempi nainen purskahti itkuun kuvan nähdessään...
Päivä 142: Zanda - Guge kingdom - Zanda
Liput Guge kingdomiin olivat järkyttävän hintaiset, mutta kiinalaiset
ilmeisesti laskevat sen varaan, että kukaan ei aja tänne viittä päivää ja
sen jälkeen kieltäytyy maksamasta? Paikka tosin oli melko uskomattoman upea.
Mielikuvitus laukkasi miettiessä, millaista elämää täällä on vietetty
viisisataa vuotta sitten ? Ja Zandassa ulkonaliikkumiskielto napsahti taas
päälle kymmeneltä... Hail poliisivaltio!
Päivä 143: Zanda - Manasarovar Järvi
Zandasta lähtiessä, tarkastuspisteen joku iso kiho halusi ilmeisesti näyttää
alaisilleen, mistä kana pissii ja kaikkien paperit tutkittiin poikkeuksellisen
tarkasti. Saavuimme Manasarovar järvelle melko myöhään ja koska ilmakin oli yhtä
myrskytuulta, jäi paikkaan tutustuminen erittäin pintapuoliseksi.
Päivä 144: Manasarovar Järvi - Paryang
Kirjoitin aikaisemmin Parayangin omaavan maailman törkeimmän paskahuussin,
mutta tämä tällä kertaa Manasarovar hyppäsi kärkeen: Paitsi, että se oli
romahtamisvaarassa, kuului varustukseen myös kuollut koira. Lounaan jälkeen
tapahtui se, mitä olen odottanut koko reissun ajan: Rengas puhkesi. Kuski
tosin osasi asiansa ja uusi nakki oli alla 25 minuutissa.
Päivä 145: Paryang - Saga
Kummasti tähän vanhaan landcruseriin on alkanut kiintyä, se on uskollisesti
vienyt meidät yli jokien ja autiomaiden, vuorista nyt puhumattakaan. Myös
Tiibetiläiset pophitit alkavat jo olla melko hyvin hallussa, kun on kuunnellut
kaksi viikkoa samoja kasetteja. Illalla yksi ryhmästämme sai ikäviä uutisia
kotoa ja päätimme kiriä jo huomiseksi Nepaliin, jotta hän voi lentää pikimiten
Japaniin.
Päivä 145: Saga - Kathmandu
Kiinalaiset saivat kynäistyä meiltä vielä viimeiset yanit jollain
kansallispuisto verukkeella. Matkan varrella piti myös olla yli 8000 metrinen
vuori, mutta pilvinen sää blokkasi näkymät. Loppumatka oli hieno, kun
laskeuduimme 5000 metristä nepalin rajalle n. 2000 metriin. Perillä
Kathmandussa hemmottelin itseäni pippuripihvillä
ja huuhtaisin vielä illan päälle matkan pölyt kurkusta muutamalla Everest
oluella. Taidan myös pitää pienen tauon riisin syönnissä, tulihan tuota
viisi kuukautta vedettyä.