Päivä 21: Antigua - Guatemala City
Monet jättävät Guatemala Cityn väliin sen maineen vuoksi: Paikka on "yksi
maailman vaarallisimmista kaupungeista" ja ehkä se maine ei ole aivan täysin
liioiteltu: Meidänkin hotellin ovella päivysti vartija pumppuhaulikon
kanssa eikä sinne pääse sisään ennenkuin respa avaa summerilla kalterioven.
Eikä täällä muita turisteja kaupungilla näkynytkään ja paikallisillakin oli
sellainen "mitä TUO täällä tekee - katse" naamalla kun ne bongasivat mut...
Päivä 22: Guatemala City
Kävimme illalla aussihepun kanssa hiukan viihteellä ja ensimmäinen baari
mihin pysähdyimme näytti aivan normaali juottolalta, mutta tarjoilija
innostui esittelemään meille tissejään ja yritti kaupata jotain "piss
showta"? Äkkiä kaljat naamaan ja paikan vaihto. Päädyimme lopulta johonkin
rokkibaariin jossa veivasi Guatemalalainen Nightwish-coverbändi...
Surrealistinen meininki. Paikalliset lyöttäytyivät uteliaina juttusille
ja pois lähtiessä pari tyyppiä oli jopa niin huolestunut, pääsemmekö hengissä
takaisin hotellille, että tilasivat meille "turvallisen taksin"
Päivä 23: Guatemala City
Eilen tapaamamme paikalliset soittivat bändissä ja heillä oli tänään keikka
jossain metallifestarin tapaisessa, joten päätimme aussin kanssa jäädä
tänne vielä päiväksi ja käydä tarkistamassa meiningin. Saavuimme paikalle
hiukan myöhässä, mutta ehdimme nähdä kolme viimeistä orkesteria. Jos oikein
nätisti muotoilisi, niin bändeillä löytyi enemmän innostusta kuin soittotaitoa.
Päivät 24: Guatemala City - Coban
Erosimme jälleen aamulla aussihepun kanssa, se suuntasi
Hondurasin puolelle ja minä pohjois-Guatemalaan. Sovimme kuitenkin
tapaavamme taas 4-5 viikon kuluttua jossain päin
Nicaraguaa. Tällä kertaa alla oli kunnon bussi, mutta ilo loppui lyhyeen
kun jäimme jumiin kolmeksi tunniksi kaupungin ulosmenotielle.
Kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, huomasin mistä viivästys johtui:
Kaasutehtaan pihalla oli räjähtänyt säiliörekka ja seuraavana päivänä luin
lehdestä onnettomuudessa menehtyneen kolme ihmistä...
Päivät 25: Coban
Hostellin yhteydessä sijaitsee myös kaupungin ykkösravintola ja olo oli
heti aamutuimaan kovin "sivistynyt" kun sai heräillä ravintelista kaikuvan
klassisen musiikin tahtiin. Cobanissa ei oikeastaan ole mitään nähtävää,
yritin kuitenkin päivällä vierailla kaupungin Maya-museossa, mutta paikka
oli suljettu? Ja loppupäivästä taivaalta alkoi ropista taas siihen malliin
vettä, että illallista lukuunottamatta hostellista ei tullut poistuttua.
