Päivä 33: Flores - San Ignacio (Belize)
Tikalin hinnoittelu jätti hiukan paskan maun suuhun Guatemalasta, mutta
kaiken kaikkiaan se silti kilvoittelee Nepalin
kanssa mun suosikkimaa-tittelistä. Belizen rajalla muodollisuudet olivat
maailman leppoisimmat:
tullimies: Anything to declare?
minä: noup.
tullimies: *leveä hymy* Welcome to Belize, mon!
Päivä 34: San Ignacio - Caye Caulker
San ignacio osoittautui pikkukaupungiksi, missä nähtävää ei juurikaan ollut,
joten eikun aamulla bussiin ja hurautin Belize Cityyn. Perille päästyä
köpöttelin satamaan ja hyppäsin Caye Caulkerin venetaksiin. Mukavan oloinen
"paratiisisaari" jossa paikalliset eivät paljon pingota ja tuntemattomat
moikkailevat toisiaan... Ja jokapaikassa myydään grillattua hummeria.
Päivä 35 & 36: Caye Caulker
Belize on hauska maa: Kaikki puhuvat englantia (tai, no sellaista
"reggae-englantia") mutta on ollut mukava kun pitkästä aikaa pystyy
kommunikoimaan paikallisten kanssa yhteisellä kielellä. Ja kansallis-olutta,
Belikin:ia myydään sekä stouttina, että normaali lagerina. Stoutista löytyy
6,5% ja sehän menee helteellä päähän, huomasin tuossa eräänä päivänä...
Päivät 37: Caye Caulker
Aamulla snorkkeloimaan saaren vieressä sijaitsevalle maailman toiseksi
suurimmalle koralliriutalle. Mukava reissu: Purjeveneellä oltiin liikenteessä
ja pysähdyimme sukeltelemaan kolmeen eri paikkaan. Eksoottisen näköisiä
kaloja piisasi sen verran, että tuntui kuin olisi uiskennellut jättiakvaariossa.
Vesitiiviin digikameran vuokrasta pyydettiin 17 euroa, mitä pidin hiukan
liian kalliina, mutta jälkikäteen jäi harmittamaan etten vuokrannut sitä.
Sukellellessa päivän bongaussaldona oli mm. muutama hai, kolme jättirauskua
sekä yksi delfiini, jonka voin vaikka vannoa katsoneen mua hymyillen ja
iskeneen silmää...
Päivät 38: Caye Caulker
Mietiskelin eilen purjeveneen laidalla istuskellessa, lämmin karibian aallokko
jalkoja hyväillen ja kylmä rommidrinksu kourassa, ettei tämä työttömän ja
asunnottoman elämä oikeastaan yhtään hassumpaa ole... Mutta ei niin hyvää
ettei huonoakin: Onnistuin snorklatessa ja paatin kannella tytöille lihaksia
pullistellessa polttamaan selkäni niin pahasti, etten pystynyt kantamaan
rinkkaa, joten "jouduin" jäämään tänne saarelle vielä yhdeksi yöksi.
Päivät 39: Caye Caulker - Belize City
Aamulla taas takaisin mantereelle ja tutustumaan Belize Cityyn. Kaupungin
itäpuolelle rantautuvat kaikki karibian risteilyalukset ja alue oli
huomattavasti siistimpi kuin länsipuoli, missä paikallinen musta väestö
asustaa. Pyörin aikani sielläkin ja korttelin välein oli joku rastapäinen
ganja-kauppias hihassa roikkumassa...
Päivät 40: Belize City - Placencia
Sadekausi oli kuulemma saanut Placenciaan menevän tien siihen kuntoon, että
siitä ei raskaalla bussilla pysty ajamaan, joten ei kun viereiseen kylään
ja sieltä vesitaksilla perille. Pistäydyin iltaisella ottamassa tuntumaa
kylän antimiin ja pysähdyin yhteen baariin missä paikallinen Garifuna bändi
paukutti menemään niin hypnoottista rumpurytmiä, että jumiuiduin sinne koko
illaksi. Maistelimme bändin kavereiden kanssa myös bittersia, paikallista
yrttilitkua joka heidän mukaansa paitsi "puhdistaa ruumiin", myös nostaa
mieskuntoa...
Päivät 41: Placencia
Belizeläiset ovat ylpeitä maastaan joka itsenäistyi brittivallan alta vasta
niinkin myöhään kuin 1981. Kaikki on paikallisilta kysyttäessä vähintäänkin
maailman parasta ja jos jotain vikaa löytyy, niin se on aina Guatemalalaisten
syytä... Maa tosin tuntuu pyörivän melko pitkälti ulkomaalaisten voimin:
Kiinalaiset omistavat kaikki ravintolat sekä ruokakaupat ja Intialaiset
pyörittävät maan vaate- ja kenkäliikkeitä?