San Ignacio - Placencia 2.7 - 10.7.2008

Guatemala - Belize raja

     
Caye Caulker

     
Belizen tytöt

     
Tina's Backpackers hostel

     
Hailauma

     
Reggae vene

     
Rastaman

     
Kioski

     
Garifuna bändi

     
Placencia

     

Päivä 33: Flores - San Ignacio (Belize)
Tikalin hinnoittelu jätti hiukan paskan maun suuhun Guatemalasta, mutta kaiken kaikkiaan se silti kilvoittelee Nepalin kanssa mun suosikkimaa-tittelistä. Belizen rajalla muodollisuudet olivat maailman leppoisimmat:

tullimies: Anything to declare?
minä: noup.
tullimies: *leveä hymy* Welcome to Belize, mon!

Päivä 34: San Ignacio - Caye Caulker
San ignacio osoittautui pikkukaupungiksi, missä nähtävää ei juurikaan ollut, joten eikun aamulla bussiin ja hurautin Belize Cityyn. Perille päästyä köpöttelin satamaan ja hyppäsin Caye Caulkerin venetaksiin. Mukavan oloinen "paratiisisaari" jossa paikalliset eivät paljon pingota ja tuntemattomat moikkailevat toisiaan... Ja jokapaikassa myydään grillattua hummeria.

Päivä 35 & 36: Caye Caulker
Belize on hauska maa: Kaikki puhuvat englantia (tai, no sellaista "reggae-englantia") mutta on ollut mukava kun pitkästä aikaa pystyy kommunikoimaan paikallisten kanssa yhteisellä kielellä. Ja kansallis-olutta, Belikin:ia myydään sekä stouttina, että normaali lagerina. Stoutista löytyy 6,5% ja sehän menee helteellä päähän, huomasin tuossa eräänä päivänä...

Päivät 37: Caye Caulker
Aamulla snorkkeloimaan saaren vieressä sijaitsevalle maailman toiseksi suurimmalle koralliriutalle. Mukava reissu: Purjeveneellä oltiin liikenteessä ja pysähdyimme sukeltelemaan kolmeen eri paikkaan. Eksoottisen näköisiä kaloja piisasi sen verran, että tuntui kuin olisi uiskennellut jättiakvaariossa. Vesitiiviin digikameran vuokrasta pyydettiin 17 euroa, mitä pidin hiukan liian kalliina, mutta jälkikäteen jäi harmittamaan etten vuokrannut sitä. Sukellellessa päivän bongaussaldona oli mm. muutama hai, kolme jättirauskua sekä yksi delfiini, jonka voin vaikka vannoa katsoneen mua hymyillen ja iskeneen silmää...

Päivät 38: Caye Caulker
Mietiskelin eilen purjeveneen laidalla istuskellessa, lämmin karibian aallokko jalkoja hyväillen ja kylmä rommidrinksu kourassa, ettei tämä työttömän ja asunnottoman elämä oikeastaan yhtään hassumpaa ole... Mutta ei niin hyvää ettei huonoakin: Onnistuin snorklatessa ja paatin kannella tytöille lihaksia pullistellessa polttamaan selkäni niin pahasti, etten pystynyt kantamaan rinkkaa, joten "jouduin" jäämään tänne saarelle vielä yhdeksi yöksi.

Päivät 39: Caye Caulker - Belize City
Aamulla taas takaisin mantereelle ja tutustumaan Belize Cityyn. Kaupungin itäpuolelle rantautuvat kaikki karibian risteilyalukset ja alue oli huomattavasti siistimpi kuin länsipuoli, missä paikallinen musta väestö asustaa. Pyörin aikani sielläkin ja korttelin välein oli joku rastapäinen ganja-kauppias hihassa roikkumassa...

Päivät 40: Belize City - Placencia
Sadekausi oli kuulemma saanut Placenciaan menevän tien siihen kuntoon, että siitä ei raskaalla bussilla pysty ajamaan, joten ei kun viereiseen kylään ja sieltä vesitaksilla perille. Pistäydyin iltaisella ottamassa tuntumaa kylän antimiin ja pysähdyin yhteen baariin missä paikallinen Garifuna bändi paukutti menemään niin hypnoottista rumpurytmiä, että jumiuiduin sinne koko illaksi. Maistelimme bändin kavereiden kanssa myös bittersia, paikallista yrttilitkua joka heidän mukaansa paitsi "puhdistaa ruumiin", myös nostaa mieskuntoa...

Päivät 41: Placencia
Belizeläiset ovat ylpeitä maastaan joka itsenäistyi brittivallan alta vasta niinkin myöhään kuin 1981. Kaikki on paikallisilta kysyttäessä vähintäänkin maailman parasta ja jos jotain vikaa löytyy, niin se on aina Guatemalalaisten syytä... Maa tosin tuntuu pyörivän melko pitkälti ulkomaalaisten voimin: Kiinalaiset omistavat kaikki ravintolat sekä ruokakaupat ja Intialaiset pyörittävät maan vaate- ja kenkäliikkeitä?


    

REPPUMATKAT

Lanquin & Flores | Etusivu | San Pedro Sula & Tela